Peg-nappi on nyt ollut reilun viikon, ja on helpottanut päiviä paljon. Lääkkeet saadaan annettua suoraan nappiin ja osa aterioista korvattua letkuravinnolla.
Sain toivomani puhelun leikkauspuolen hoitajalta, ja saimme käytyä kaikki minua vaivanneet kysymykset. Aiemmasta poiketen sovittiinkin, että mennään lastenosastolle maananataina klo 18.00, jotta saadaan Eeville laitettua kanyyli jo illalla ja aamulla lääkkeet sitä kautta ennen leikkausta. Tiistai aamuna kirurgi tuli meitä tapaamaan ja selvensi vielä leikkausta. Oli todella ihana, että oltiin nähty kirurgi jo yhden kerran aiemmin niin oli jotenkin varmempi olo itselläni. Hoitajat antoivat Eeville aamu lääkkeet ja noin 8.00 aikaan Eevi vietiin huoneesta leikkaukseen. Minulle oli annettu lupa lähteä sairaalalta syömään aamupalaa ja minulle soitettaisiin, kun on aika hakea Eevi heräämöstä.
Menin matkakeskukseen aamupalalle ja sen jälkeen lastenosastolle odottamaan. Yritin nukkua, koska yö oli ollut tosi katkonainen sairaalan sängyssä. En vain osaa nukkua päivällä. Klo 13.00 lähdimme hakemaan Eeviä heräämöstä. Eevi nukkui sängyssä ja oli ollut hetken hereillä. Koko leikkauspäivän Eevi nukkui. Muutaman kerran silmät aukesivat hetkeksi. Olin toivonut, että saisin lähteä öiksi kotiin ja se onnistuikin hienosti. Lastenosaston ihanat hoitajat tekivät hoitoringin niin, että Eevillä oli koko ajan vierihoito öisin. Palasin aamuisin sairaalaan noin 9.00 aikaan ja iltaisin lähdin noin 20.00-21.00 välillä.
Leikanneet kirurgit kävivät katsomassa Eevin voinnin joka päivä. Lisäksi juttelimme pitkät ajat toimintaterapeutin, fysioterapeutin, ravitsemusterapeutin, apuvälinekeskuksen miehen, Eevin oman sairaanhoitajan, kuntoutusohjaajan ja erityisperhetyöntekijän kanssa. Myöskin lastenosaston hoitajien kanssa harjoiteltiin peg-napin käyttöä. Susanna-hoitaja oli meidän kanssa koko päivän opettamassa miten letkuun laitetaan ravintoa ja lääkkeitä, miten ballonki tarkistetaan ja miten pumppua käytetään. Lisäksi paljon muuta asiaan kuuluvaa.
Perjantaina pääsimme lähtemään kotiin, ja Eeville tuli aivan hymy kasvoille kun nostin autosta kotona. Napin käyttö ja puhdistus tuntui heti sujuvan hyvin. Viikon päästä leikkauksesta kuitenkin näytti, että se on tulehtunut. Kävimme lasten päiväosastolla näyttämässä masua kirurgille. Maha ultrattiin ja verikokeet otettiin. Ultrassa näkyi onneksi vain pieni ontelo missä märkää. CRP oli hieman koholla. Antibioottikuuri aloitettiin ja käydään tarkistuttamassa tilanne ensi viikolla.
Viime yönä Eevi huuti 3h hirveää kipuitkua. Tänään aamulla Eeville tuli hoitaja 4h ajaksi ja ihana että hoitajalle peg-napin käyttö olikin ihan tuttu juttu. Eevi aloitti huudon herättyään. Minä lähdin viettämään omaa aikaa. Eli menin uimahalliin, syömään ja käymään kaupassa. Kotona oli myös sillä aikaa käynyt fysioterapeutti jumppaamassa Eeviä. Unohdin mainita tästä hoitajalle.
Eevi alkoi huutamaan päivällä taas hirmuista kipuhuutoa. Soitin edes takaisin, että mitä voin antaa Eeville. Päivystävä lääkäri puhelimessa määräsi Panadolia, kun Eeville muutenkin menee aamuisin ja iltaisin Pronaxenia kipuihin.
Lähdin sitä hakemaan apteekista. Lääkkeen annon jälkeen loppupäivä ja ilta menikin hyvin. ♥ Sain luettua jopa AMK esivalintakokeen ennakkomateriaalia.
Esikoinen lähti tänään Rukalle pääsiäisen viettoon. Olivat siellä jo alkuillasta hiihtämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti