Miten tästä selviää?
Minkä tien valitsen, kun sattuma heittää arpaani lapsen menettämisen. Kun elämästä tulee elämänpituiset jäähyväiset.
Lapsen
vakava sairaus, tieto sairauden etenemisestä sekä sen johtaminen ennenaikaiseen
kuolemaan, on ollut elämäni kriisi. Traumaattisen kriisin uudelleensuuntautumisen
vaiheessa lapsen sairaudesta on tullut osa perheemme elämää. Osa minun
elämääni. Välillä suru tuntuu musertavalta, mutta elämässäni on paljon myös iloa
ja voin ajatella tulevaisuuttakin. Suru vaihtelee ja on välillä kaukana ja
välillä liian lähellä. Surun ja huolen kanssa on opittava elämään, jotta elämä
ei ole pelkkää surua.
Kun
tapahtuneen kanssa pystyy elämään
Usein
vanhemmaksi tullessa voi kuulla sanat: ”Ei sillä sukupuolella ole väliä, kunhan
on terve.” Mitä sitten, kun lapsi ei olekaan terve ja hänen elämänsä tulee
päättymään ennen aikaisesti? INCL-lapset elävät yleensä noin 5-12-vuotiaiksi.
Vaikeasti monivammaisen lapsen hoitaminen vuosien ajan on fyysisesti ja
psyykkisesti raskasta. Valitsenko sen tien, että pärjään ja pystyn itse?
Kamppailen kaikesta ja lopulta tulee uupuminen. Erityislapsen vanhempana omaa pystyvyyttä
täytyy arvioida. Täytyy uskaltaa vaatia ja ottaa vastaan ulkopuolista apua. Kun
lapsen sairautta ei voi parantaa ja se johtaa ennen aikaiseen kuolemaan, täytyy
löytää uusia ratkaisuja, jotta elämä ei ole pelkästään surua ja ongelmakehällä
kulkemista.
Ratkaisukeskeisyydessä
on kyse ihmisen ainutkertaisesta tilanteesta, jonka pohjalta luodaan eteenpäin
johtavia askeleita. Lähestymistavassa etsitään voimavaroja, toiveita ja
haaveita omista kokemuksista. Positiivinen psykologia on yksi vaikuttava alue
ratkaisukeskeisyydessä. Siinä tunnistetaan vahvuuksia ja keskitytään
myönteisiin asioihin. Myös toimiviin asioihin on hyvä keskittyä ja jatkaa
niiden tekemistä. Kun näkökulmaa vaihtaa, voi vaikuttaa asioihin.
Lapseni on
opettanut minulle ja läheisilleni paljon. Resilienssini eli selviytymiskyky,
sopeutuminen muutoksiin ja kehittyminen vaikeuksien seurauksena on kehittynyt
näiden vuosien aikana. Luulen että olen paljon vahvempi kuin ennen. Kohtaamani
tilanteet ovat kasvattaneet resilienssiä. Käsitykseni hyvästä elämästä on
muuttunut. Huomaan herkemmin hyviä asioita ihmisistä, joilla on haasteita
esimerkiksi vamman tai sairauden vuoksi. Oppimiani asioita haluan hyödyntää
työskennellessä sosiaalialalla.
Kiitollisuus
Kiitollisuus
on hyvin merkittävä asia. Kun olen hyväksynyt vaikean ja surullisen asian
elämässäni, voin vaikuttaa näkökulmaani ja nähdä asioita, joihin voin
vaikuttaa. Mitä hyvää tämä musertava haaste on elämääni tuonut? Lapsen menettäminen, psyykkisesti ja fyysisesti rankka hoitaminen tuovat lopulta esiin
kiitollisuuden ja hänen arvokkaan elämänsä huomaamisen. Lapseni elämä ei mennyt
niin kuin minä olin sen ajatellut tai mistä haaveilin, mutta hänen tehtävänsä tässä elämässä on jotain erilaista ja olen siitä kiitollinen.
Kiitos kaikesta Eevi. Silmäni ovat auenneet uudella tavalla kohdata toinen ihminen.
Lähteet:
Kriisin
vaiheet. 2021. Terveyskylä. https://www.terveyskyla.fi/aivotalo/apua-kriisiin/kriisin-vaiheet.
Lipponen, K.
2015. Ratkaisukeskeisyyden taustat. Julkaisussa Positiivisen psykologian voima.
Toim. L. Uusitalo-Malmivaara. PS-Kustannus.
Rintahaka,
J. 2021. INCL – Infantiili neuronaalinen seroidilipofuskinoosi. Harvinaiskeskus
Norio. https://www.norio-keskus.fi/tietoa/diagnoosikohtaista-tietoa/incl-infantiili-neuronaalinen-seroidilipofuskinoosi.html.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti